Alotetaan vaikka tosta Miina Supisen Liha tottelee kuria kirjasta.Olin joskus kuullut tästä kirjasta ja vissiin meinannu lainatakkin sen kirjastosta.Tää kirja kertoo yhden perheen näkökulmasta siitä,millaista on kun yritetään pyrkiä kohti täydellistä perheidylliä ja siitä,miltä tuntuu kun kulissit romahtavat.Se kuvaa millainen on täydellinen perhe,miten eri perheenjäsenet vaikuttavat koko perheeseen ja kertoo ennenkaikkea nautinnosta ja onnesta.Kirjan perheeseen kuuluvat euroopan johtavimpiin sinfoniamuusikoihin kuuluva isä Launo ja äiti Katriina,jonka intohimona on sisustus.Perheen lapset ovat bodauksesta innostunut Silmu,tytär Astra,joka hankkii nautintoa erikoisin keinoin ja perheen kuopus Pelagia,jolle samettiset eläimet ovat kaikki kaikessa.Kirjassa seurataan,miten käy Silmun bodauksen kun mukaan astuvat steroidit ja miten käy Astran kamppailun oman identiteetin ja miesten kanssa ja miten ulkomaanmatka muuttaa Katriinan ja Launon elämän perusteellisesti.
Aluks mun mielestä toi kirja vaikutti tosi sekavalta,mutta kun sitä luki eteenpäin niin sitä enemmän siihen tuli selkoa.Mun mielestä toi kirja oli tosi hauska ja joskus jopa naurahtelin ääneen sitä lukiessani.Oli myös tosi jännää,miten kaikki sivuhenkilöt mitkä kirjassa mainittiin niin liitty myöhemmin mukaan tohon tarinaan ja muodosti oman osansa siihen.Kirjassa oli myös jotain ihan absurdeja juttuja mitkä oli hauskoja.Suosittelen lukemaan,vaikka ei tykkäiskään hirveesti lukemisesta,koska tää kirja tempasee mukaansa.
Toinen kirja,jonka luin oli Pauliina Rauhalan Taivaslaulu.Joku tais tätä suositella mulle ja siks päätin hakee tän kirjastosta.Taivaslaulu kertoo lestadiolaisesta perheestään ja heidän elämästään.Viljalla ja Aleksilla on neljä lasta ja he elävät noudattaen tarkasti uskonlahkonsa sääntöjä.Jossain vaiheessa Vilja kuitenkin uupuu ja on lähes sekoamisen partaalla,koska ei jaksa enää uutta lasta.Kirja valottaa lestadiolaisten elämää ja kertoo yhteisön luomasta tiukasta naisen roolista.Se kertoo myös rakkaudesta ja toisen ihmisen tukemisesta.
Mä tykkäsin myös tästä kirjasta tosi paljon.Oli jotenkin mielenkiintoista päästä kurkistamaan itselleen vieraaseen maailmaan.Myös Aleksin pitämä blogi,joka kyseenalaistaa uskontoa toi kivaa vaihtelua tarinan kerrontaan.Tässä kirjassa pääsi tosi hyvin henkilöiden pään sisään.Suosittelen sellaisille,jotka tykkää lukea,koska kieli ei ollut helpointa mahdollista vaan sellasta vähän runollista ja tosi kaunista.
Kolmas kirja on yhden mun suosikkikirjailijan kirja eli Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjaan kuuluva Rautakolmio.Tykkään Lehtolaisen tyylistä kirjottaa ja noi dekkarit on vaan niin hyviä.Tässä uusimmassa kirjassa seikkailee samat tutut henkilöt kun edellisissäkin.Mut vaikka ei ois lukenu muita kirjoja niin tohon tarinaan pääsee silti hyvin mukaan.Tykkäsin etenkin tosi odottamattomasta loppuratkaisusta.Yleensä yritän aina arvata murhaajan ennenkun se paljastetaan mut tällä kertaa en osannut odottaakkaas tällaista käännettä.
Eli tää kertoo poliisi Maria Kalliosta,joka saa yhdessä työkaveriensa kanssa tutkittavakseen omituisen kaksoissurman.Hukutettuina ja muoviin käärittyinä löytyy ruotsin kielen puolustaja Saila Lind,jonka läheiset sotkeutuvat mukaan kuvioon.Toinen uhreista on rikostaustainen perheenisä Eero Lumme.Taustajuonena kulkee vanhan tutun Miken ilmaantuminen Marian elämään sillä välin kun muu perhe on purjehdusmatkalla.
Suosittelen lukemaan nää kirjat!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti