Lauantai päivä oli myös erittäin ikimuistoinen ja mahtava. Herättiin ja käytiin aamupalalla hostellissa. Siellä oli vaahtokarkkeja aamupalalla. Sitten mentiin rautatieasemalle, jonne mentiin jo hyvissä ajoin, ettei meitä olisi tarvinnut taas odottaa. Miimu tuli sitten siihen ja myös Kirsi-Mari, joka liittyi lauantaina joukkoon. Käytiin Raxissa syömässä ja sitten mentiin taas alueelle.
Mentiin päälavan eteen kattomaan Thundestone. Egokills ja I/O olivat jo esiityneet aikaisemmin. Thunderstone on aivan ihana bändi. Nyt festareiden jälkeen olen kuunnellut tosi paljon ja vaikka yleisöä ei tossa vaiheessa vielä hirveesti ollutkaan niin meininkiä oli sitäkin enemmän ja aurinkokin pilkahteli. Sen jälkeen käytiin juomassa anniskelualueella ja katteltiin Blind Chanellia, joka oli mulle entuudestaan tuntematon.
Mentiin nurtsille istuskelemaan ja kuunneltiin kun Mokoma aloitteli. Puolet porukasta lähti kattomaan Mokomaa ja me mentiin myöhemmin myös, mutta ei löydetty niitä niin päätettiin mennä jo valmiiksi telttalavan lähelle, sillä siellä aloitti seuraavaksi mun lemppari Shiraz Lane. Ja olihan se... Hannes erottuu hyvin erilaisella laulutyylillä ja muitenkin noiden biisien sanotukset on aivan ihania. Tykkään! Oli ehdottomasti yksi kovimmista keikoista näillä festareilla.
Sitten Powerwolf, oi että. Tätä odotin ihan kauheasti ja mikä bändi livenä. Oli ihanaa kuulla livenä esim. Army of the Night. Kiva ulkoasu muutenkin tolla bändillä ja ottavat yleisön hyvin haltuun. Kuulin, että Powerwolf tulee syksyllä uudelleen Suomeen, joten täytyypä pistää harkintaan jos menisi katsomaan. Powerwolf esiintyi vielä, mutta lähdettiin onneksi jo hyvissä ajoin Bullet for my Valentinen nimmarijonoon. Jonossa oli jo ihan kivasti ihmisiä, mutta saatiin hyvät paikat ja jono eteni nopeasti. Oli mahtavaa saada nähdä bändi niin läheltä ja saada nimmarit. Uskomaton fiilis ja joku kuvaaja otti meistä sen jälkeen kuvankin.
Sitten äkkiä teltalle, jossa Reckless Love oli jo ajat sitten aloittanut. Joka vuosi joku nimmarointi tuntuu menevän Recklessien kanssa päällekkäin. Mutta nähtiin onneksi niitä jonkin aikaa. Tää bändi ei tuota ikinä pettymystä. Oli kiva, että settiin oli otettu niin vanhoja kuin uudenkin levyn biisejä.
Soliwork ja Diablo esiintyivät siinä illalla, mutta käytiin vaan vähän vilkaisemassa ja suunnattiin anniskelualueelle ja nurtsille istuskelemaan. On sieltä Eteläpuistosta vaan ainakin hienot järvimaisemat. Se tuli ainakin siinä istuskellessa todettua. Sitten mentiin tuntia ennen päälavan eteen ja päästiin kolmanteen riviin, koska lauantai illan lopetti Bullet for my Valentine. Huhhuh mikä keikka. Porukkaa riitti yleisössä ja meno oli hurjaa kun koko ajan meinasi litistyä sinne ihmismassan keskelle. Näyttävä lavashow ja hienot liekit. Oli kyllä ihana päätös tämän kesän South Parkille ja ensi kesänä uudelleen. Illalla suunnattiin vielä mäkkärin kautta johonkin Amadeus baariin ja siellä tuli törmättyä Jarkko Aholaan.
Kaksi päivää meni niin nopeasti, mutta toi viikonloppu oli ehdottomasti mun kesän kohokohta. Iso kiitos myös ihan mahtavalle festariporukalle!
Kesäkuun toinen viikonloppu oli monella tapaa ikimuistoinen. Festarikesän starttasi South Park festivaali Tampereen Eteläpuistossa. South Park järjestettiin jo kolmatta kertaa ja joka vuosi olen ollut Eteläpuistossa festaroimassa. Täytyy sanoa, että vaikka ei vertailukohtaa olekaan niin nämä festarit on aina hyvin järjestetty ja esiintyjät ovat aina huippuluokkaa. Sää oli perinteinen Suomen kesä eli vettä ja aurinkoa ja kylmää.
Perjantaina lähdettiin kaverin kanssa Onnibussilla kohti Tamperetta. Se bussi jäi jonnekin Kalevaan, josta me ajateltiin kävellä keskustaan Mapsin avustuksella. Mapsi näytti kuitenkin koko ajan väärin ja eksyttiin ja vähän myöhästyttiin. Vietiin kamat hostellille ja kiidettiin keskustaan, missä joukkoon liittyi Miimu. (Oli kiva nähä pitkästä aikaa!) Käytiin hesellä syömässä ja Aksu liittyi joukkoon.
Ehdittiin Eteläpuistoon katsomaan vähän Temple Ballsia, joka oli ensimmäinen esiintyjä. En ole hirveesti kuunnellut, mutta jatkossa ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen bändi.
Sitten oli Cruzit telttalavalla ja tätä olin odottanut. Keikka vastasi odotuksia, kyllä nää jäbät vaan osaa. Oli mahtavaa kuulla myös uusi biisi Skydiving Without a Parachute. Tuli sellainen fiilis, että tästä nää festarit ja tää kesä alkaa. Cruzien jälkeen mun ehdoton lemppari Battle Beast valtasi päälavan. Tää keikka oli kanssa ihan parasta koko viikonlopussa. Nooralla on sellanen ääni, että huhhuh sitä kelpaa aina ihmetellä. Muutenkin bändi veti jälleen kerran hirveällä energialla ja nähtiin jälleen kerran Iron Handin kaljanjuonti intro.
Ember Fallsia ei menty katsomaan vaan käytiin anniskelualueella istuskelemassa. En tajua miten viime vuonna jaksettiin seistä molemmat päivät kokonaan kun nyt oli jalat jo tossa vaiheessa ihan murskana. Kuultiin kuitenkin sinne nurmikolle asti ja Shut Down with me on kuuntelemisen arvoinen biisi. Sitten suunnattiin päälavan edustalle, koska kaikki halusivat nähdä Amorphiksen ja huhhuh, tän keikan muistan läpi elämäni.
Lost Society veti teltassa sellaisen shown että huhhuh. Siinä kanssa yksi bändi mitä kannattaa livenä mennä tsekkaamaan. Oisko ollut kolmas kerta kun näin livenä. Sveitsiläiseen Triptykoniin olin vähän pettynyt. Ei ollut ihan mun juttu, enkä ollut koskaan kuullutkaan koko bändistä.
Illan päättivät Stam1na ja pääesiintyjä Slayer. Stam1nan keikalla yllätyin positiivisesti, sillä en ole hirveästi kuunnellut kyseistä bändiä, mutta se oli oikeesti tosi hyvä. Pitää ottaa enemmän kuunteluun. Pittikin siellä iloisesti pyöri keikan aikana. Slayer kruunasi koko perjantain odotetusti. Olihan se nyt huippua nähdä livenä. Kuvat perjantaipäivästä puhukoon puolestaan.
On tosi avartavaa lähteä kiertelemään tuttua kaupunkia ympäriinsä, jonkun kanssa, jolle kaupunki on aivan uusi. Siinä saa itsekin uutta perspektiiviä koko kaupunkiin. Joten suosittelen lämpimästi. Viime maanantaina Maija tuli Turkuun ja tarkoituksena oli mennä käymään Turun linnassa ja kierrellä ympäriinsä. Olin innoissani linnavierailusta, sillä olen tosi kiinnostunut kaikista vanhoista linnoista ja siitä, millaista elämä on joskus ollut. Mentiin keskiaikakierrokselle, jossa opas esittelin linnan eri paikkoja ja kertoi elämästä linnassa. Myöhemmin kierrettiin vielä esilinna läpi ja jos ei muuta niin portaita tuli käveltyä oikeen urakalla. Linnasta mieleen jäivät vankityrmät, jotka olivat tosi kolkkoja paikkoja.
Linnan jälkeen käytiin Picnicissä syömässä ja sitten siirryttiin jälkiruoalle jokirantaan. Tuli kierreltyä vähän eri puolella jokirantaa kuin yleensä ja tuli nähtyä ne omituiset patsaat jokirannassa. Ne sitten kummastuttavat joka kerta. Päädyttiin myös Vartiovuorelle ja Samppalinnan mäelle, missä en muistaakseni koskaan ole käynyt. Ja sieltä ylhäältä aukesi ihan kivat maisemat. Ajatella, että niinkin tutusta kaupungista voi löytyä siistejä paikkoja, joiden olemassaolosta ei ole koskaan tiennyt.
Oli oikein kiva päivä! Lopussa olevat kuvat eivät liity mitenkään tähän postaukseen, mutta huvitti vaan laittaa ne tähän, koska on tullut syötyä niin uskomattoman hyviä ruokia.
Eilen oli keikkalauantai ja olin taas kerran Gongissa ja tällä kertaa vuorossa oli Reckless Loven ja Shiraz Lanen Kevättä rinnoissa 2016- kiertueen päätöskeikka. Olin odottanut puoli vuotta, että näkisin bändit taas livenä. Kun Shiraz Lane aloitti ei yleisöä ollut vielä hirveästi, mutta eturiveissä meno oli heti alusta alkaen hyvä. Nämä jätkät vetävät aina ihan täysillä ja olen ihan varma, että näistä tullaan tulevaisuudessa kuulemaan yhä enemmän.
Sitten Reckless Love. Olen kuunnellut kyseistä bändiä suurin piirtein 5 vuotta ja nähnyt 5 kertaa livenä. Ikinä näiden livevetoon ei pety vaan huikea energia välittyy lavalta asti yleisöön. Koko Gongi oli alusta asti hyvin mukana ja kuultiin niin uusia kuin vanhojakin biisejä.
Nyt kun olen taas aktivoitunut blogin kirjottamisessa ajattelin, että voisin jatkaa näiden lempparijuttu-postausten kirjoittamista. Innostun tosi helposti uusista asioista, joten jokaisessa postauksessa tulee olemaan taas aika erilaisia ja mitä kummallisempia asioita. Joten, aloitetaan...
Ensin tuli Hese, sitten Subi ja nyt Picnicin salaatit. Rasvainen roskaruoka rupesi ärsyttämään ja kaipasin ulkona syömiseen vaihtelua. Päädyin muutamia kertoja Picniciin ja rakastuin näihin salaatteihin. Erityisesti Caesar-salaattiin. Ja plussaa siitä, että Picnicissä salaatin täytteet voi ihan itse valita. Terveellisempää kuin hampurilainen ja tosi hyvän makuista.
Viime aikojen lempparibiisejä en edes viitsi alkaa listaamaan, sillä niitä on niin paljon. Oon innostunut Powerwolfista ja odotankin ihan innolla, että näen kyseisen bändin livenä South Parkissa parin viikon päästä. Lisäksi oon kuunnellut Shiraz Lanea ja The 69 Eyesia tosi paljon.
Mun kynsissä pysyy hirveen huonosti kynsilakka, joten oon innostunut noista liimattavista tekokynsistä. Ne on helppo laittaa ja ne kestävät paikoillaan melkeen pari viikkoa. Ainut huono puoli on se, että niiden jälkeen omat kynnet ovat hetken aika huonossa kunnossa. Mulla on ollut noita tekokynsiä jo vaikka kuinka paljon erilaisia ja nyt ostin mustat.
Maybelinen Better Skin meikkivoide/puuteri yhdistelmä on kanssa tosi hyvä. Toi on tosi peittävää ja kestää hyvin koko päivän ja sitä voi lisätä uusia kerroksia päivän mittaan eikä se silti näytä siltä, että olisi hirveästi pakkelia naamassa.
Tv-sarjoista lemmpari viime ajoilta on ehdottomasti Ylen Sekaisin-kampanjaan kuuluva sarja Sekaisin. Juoni on hyvä ja se, että tapahtumien ja koko sarjan pohjalla on todellisuudessa tapahtuneet asiat antaa ajattelemisen aihetta. Tosi hyvä, että tällaisista ongelmista puhutaan, eikä vain vaieta.
Viime viikon loppupuolella The 69 Eyesin keikasta nousi netissä pienoinen kohu. Kyseinen bändi oli heittänyt keikan Oulun Hevimestassa. Keikka ei juttujen mukaan ollut mennyt kovin hyvin ja joka puolella puhuttiin, että keikka ei ennättänyt edes puoleenväliin kun laulaja sammui lavan viereen sohvalle ja muu bändi jatkoi ilman solistia. Yhtye pyysi kyseistä välikohtausta anteeksi Facebookin kautta, mutta epäselväksi jäi mistä syystä keikka oikeastaan epäonnistui. Tärkeämpää kuin syiden pohtiminen on se, että aloin miettiä tosissani mikä on artistin/bändin vastuu keikasta ja yleisön viihtyvyydestä.
Hevimestan ja iltapäivälehtien kommenttiosioita lukiessani huomasin monia eri argumentteja bändin ja kyseisen keikan puolesta ja vastaan. Kommenteissa painotettiin sitä, että juominen kuuluu rocknroll kulttuuriin ja muutkin tunnetut artistit ovat vetäneet keikkoja umpihumalassa. Toiset puolustivat yhtyettä henkeen ja vereen kommentoimalla, että ihmisiä bändin jäsenetkin ovat ja kaikki mokailevat joskus. Toiset taas moittivat kokenutta ja paljon keikkaillutta yhtyettä yleisölle aiheutuneista kuluista ja siitä, ettei keikka vastannut kenenkään odotuksia.
Itse kyseistä bändiä kauan kuunnelleena en halua ottaa kantaa sen enempää kyseiseen asiaan, mutta totean vain, että tiedän The 69 Eyesin olevan kovassa kunnossa oleva livebändi. Mielestäni kuitenkin artistilla/bändillä on yleisesti ottaen suuri vastuu yleisöstä ja heidän viihtyvyydestään keikalla. Ihmiset tulevat kaukaakin katsomaan keikkoja ja ostavat kalliita pääsylippuja, jotta näkisivät esiintyjän. Bändi ei pystyisi tekemään työtään ilman kuulijoita, jotka siis mahdollistavat heidän työnsä. Esiintyjän tehtävänä on, kuten esimerkiksi ihan tavallisessa ammatissa työskentelevänkin, täyttää asiakkaan tyytyväisyys ja tehdä kaikki sen eteen. Tiedän kuitenkin että kaikki mokaavat joskus ja erehdyksiä sattuu. Silti tärkeintä on muistaa pysyä nöyränä yleisöä kohtaan, sillä ilman yleisöä ei olisi myöskään bändiä/artistia.
Loman viettäminen on sujunut tähän mennessä erittäin hyvin. Töissä on tullut välillä käytyä ja on löhötty sohvalla Frendejä katsoen ja luettu paljon kirjoja. Tällä viikolla on myös tultu käytyä keilaamassa Kupittaan keilahallissa ja tehty jokirannassa hengailun maailmanennätys. Lähdettiin kavereiden kanssa keilaamaan ja en ollut edes tiennyt, että Kupittaalla on keilahalli ja vielä halpa sellainen. Oli tosi kivaa pitkästä aikaa keilata, vaikka selvisikin, että musta ei keilaajaa saa tekemälläkään. Keilauksen jälkeen käytiin Burger Kingissä ja mentiin jokirantaan ja käytiin kaupoilla. Rakastan vaan sitä fiilistä kun istuskelee jokirannassa, on ihanan kesäinen ilma ja ei ole kiire mihinkään.
Eilen lähdettiin sitten lenkkeilemään ja päätettiin mennä Ruissaloon. Ihan hyvä idea oli, mutta aluksi mentiin vähän väärään paikkaan. Löydettiin joku luontopolku, joka oli häiritsevän lyhyt ja outo ja tajuttiin, että oltiin vähän väärässä paikassa. Lopulta päädyttiin Kansanpuistoon ja löydettiin hanhiparvi ja ihanan söpöjä lampaita. Mulla on nyt joku ihme vaihe, kun sekoan aina kun näen söpöjä eläimiä. Tuli myös tosi hyvä fiilis kun juostiin tuolla Ruissalon rannassa ja päätinkin nyt, että täytyy alkaa lenkkeilemään ja hölkkäilemään enemmän, sillä siitä tulee niin uskomaton fiilis.
