Lauantai päivä oli myös erittäin ikimuistoinen ja mahtava. Herättiin ja käytiin aamupalalla hostellissa. Siellä oli vaahtokarkkeja aamupalalla. Sitten mentiin rautatieasemalle, jonne mentiin jo hyvissä ajoin, ettei meitä olisi tarvinnut taas odottaa. Miimu tuli sitten siihen ja myös Kirsi-Mari, joka liittyi lauantaina joukkoon. Käytiin Raxissa syömässä ja sitten mentiin taas alueelle.
Mentiin päälavan eteen kattomaan Thundestone. Egokills ja I/O olivat jo esiityneet aikaisemmin. Thunderstone on aivan ihana bändi. Nyt festareiden jälkeen olen kuunnellut tosi paljon ja vaikka yleisöä ei tossa vaiheessa vielä hirveesti ollutkaan niin meininkiä oli sitäkin enemmän ja aurinkokin pilkahteli. Sen jälkeen käytiin juomassa anniskelualueella ja katteltiin Blind Chanellia, joka oli mulle entuudestaan tuntematon.
Mentiin nurtsille istuskelemaan ja kuunneltiin kun Mokoma aloitteli. Puolet porukasta lähti kattomaan Mokomaa ja me mentiin myöhemmin myös, mutta ei löydetty niitä niin päätettiin mennä jo valmiiksi telttalavan lähelle, sillä siellä aloitti seuraavaksi mun lemppari Shiraz Lane. Ja olihan se... Hannes erottuu hyvin erilaisella laulutyylillä ja muitenkin noiden biisien sanotukset on aivan ihania. Tykkään! Oli ehdottomasti yksi kovimmista keikoista näillä festareilla.
Sitten Powerwolf, oi että. Tätä odotin ihan kauheasti ja mikä bändi livenä. Oli ihanaa kuulla livenä esim. Army of the Night. Kiva ulkoasu muutenkin tolla bändillä ja ottavat yleisön hyvin haltuun. Kuulin, että Powerwolf tulee syksyllä uudelleen Suomeen, joten täytyypä pistää harkintaan jos menisi katsomaan. Powerwolf esiintyi vielä, mutta lähdettiin onneksi jo hyvissä ajoin Bullet for my Valentinen nimmarijonoon. Jonossa oli jo ihan kivasti ihmisiä, mutta saatiin hyvät paikat ja jono eteni nopeasti. Oli mahtavaa saada nähdä bändi niin läheltä ja saada nimmarit. Uskomaton fiilis ja joku kuvaaja otti meistä sen jälkeen kuvankin.
Sitten äkkiä teltalle, jossa Reckless Love oli jo ajat sitten aloittanut. Joka vuosi joku nimmarointi tuntuu menevän Recklessien kanssa päällekkäin. Mutta nähtiin onneksi niitä jonkin aikaa. Tää bändi ei tuota ikinä pettymystä. Oli kiva, että settiin oli otettu niin vanhoja kuin uudenkin levyn biisejä.
Soliwork ja Diablo esiintyivät siinä illalla, mutta käytiin vaan vähän vilkaisemassa ja suunnattiin anniskelualueelle ja nurtsille istuskelemaan. On sieltä Eteläpuistosta vaan ainakin hienot järvimaisemat. Se tuli ainakin siinä istuskellessa todettua. Sitten mentiin tuntia ennen päälavan eteen ja päästiin kolmanteen riviin, koska lauantai illan lopetti Bullet for my Valentine. Huhhuh mikä keikka. Porukkaa riitti yleisössä ja meno oli hurjaa kun koko ajan meinasi litistyä sinne ihmismassan keskelle. Näyttävä lavashow ja hienot liekit. Oli kyllä ihana päätös tämän kesän South Parkille ja ensi kesänä uudelleen. Illalla suunnattiin vielä mäkkärin kautta johonkin Amadeus baariin ja siellä tuli törmättyä Jarkko Aholaan.
Kaksi päivää meni niin nopeasti, mutta toi viikonloppu oli ehdottomasti mun kesän kohokohta. Iso kiitos myös ihan mahtavalle festariporukalle!
Kesäkuun toinen viikonloppu oli monella tapaa ikimuistoinen. Festarikesän starttasi South Park festivaali Tampereen Eteläpuistossa. South Park järjestettiin jo kolmatta kertaa ja joka vuosi olen ollut Eteläpuistossa festaroimassa. Täytyy sanoa, että vaikka ei vertailukohtaa olekaan niin nämä festarit on aina hyvin järjestetty ja esiintyjät ovat aina huippuluokkaa. Sää oli perinteinen Suomen kesä eli vettä ja aurinkoa ja kylmää.
Perjantaina lähdettiin kaverin kanssa Onnibussilla kohti Tamperetta. Se bussi jäi jonnekin Kalevaan, josta me ajateltiin kävellä keskustaan Mapsin avustuksella. Mapsi näytti kuitenkin koko ajan väärin ja eksyttiin ja vähän myöhästyttiin. Vietiin kamat hostellille ja kiidettiin keskustaan, missä joukkoon liittyi Miimu. (Oli kiva nähä pitkästä aikaa!) Käytiin hesellä syömässä ja Aksu liittyi joukkoon.
Ehdittiin Eteläpuistoon katsomaan vähän Temple Ballsia, joka oli ensimmäinen esiintyjä. En ole hirveesti kuunnellut, mutta jatkossa ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen bändi.
Sitten oli Cruzit telttalavalla ja tätä olin odottanut. Keikka vastasi odotuksia, kyllä nää jäbät vaan osaa. Oli mahtavaa kuulla myös uusi biisi Skydiving Without a Parachute. Tuli sellainen fiilis, että tästä nää festarit ja tää kesä alkaa. Cruzien jälkeen mun ehdoton lemppari Battle Beast valtasi päälavan. Tää keikka oli kanssa ihan parasta koko viikonlopussa. Nooralla on sellanen ääni, että huhhuh sitä kelpaa aina ihmetellä. Muutenkin bändi veti jälleen kerran hirveällä energialla ja nähtiin jälleen kerran Iron Handin kaljanjuonti intro.
Ember Fallsia ei menty katsomaan vaan käytiin anniskelualueella istuskelemassa. En tajua miten viime vuonna jaksettiin seistä molemmat päivät kokonaan kun nyt oli jalat jo tossa vaiheessa ihan murskana. Kuultiin kuitenkin sinne nurmikolle asti ja Shut Down with me on kuuntelemisen arvoinen biisi. Sitten suunnattiin päälavan edustalle, koska kaikki halusivat nähdä Amorphiksen ja huhhuh, tän keikan muistan läpi elämäni.
Lost Society veti teltassa sellaisen shown että huhhuh. Siinä kanssa yksi bändi mitä kannattaa livenä mennä tsekkaamaan. Oisko ollut kolmas kerta kun näin livenä. Sveitsiläiseen Triptykoniin olin vähän pettynyt. Ei ollut ihan mun juttu, enkä ollut koskaan kuullutkaan koko bändistä.
Illan päättivät Stam1na ja pääesiintyjä Slayer. Stam1nan keikalla yllätyin positiivisesti, sillä en ole hirveästi kuunnellut kyseistä bändiä, mutta se oli oikeesti tosi hyvä. Pitää ottaa enemmän kuunteluun. Pittikin siellä iloisesti pyöri keikan aikana. Slayer kruunasi koko perjantain odotetusti. Olihan se nyt huippua nähdä livenä. Kuvat perjantaipäivästä puhukoon puolestaan.
On tosi avartavaa lähteä kiertelemään tuttua kaupunkia ympäriinsä, jonkun kanssa, jolle kaupunki on aivan uusi. Siinä saa itsekin uutta perspektiiviä koko kaupunkiin. Joten suosittelen lämpimästi. Viime maanantaina Maija tuli Turkuun ja tarkoituksena oli mennä käymään Turun linnassa ja kierrellä ympäriinsä. Olin innoissani linnavierailusta, sillä olen tosi kiinnostunut kaikista vanhoista linnoista ja siitä, millaista elämä on joskus ollut. Mentiin keskiaikakierrokselle, jossa opas esittelin linnan eri paikkoja ja kertoi elämästä linnassa. Myöhemmin kierrettiin vielä esilinna läpi ja jos ei muuta niin portaita tuli käveltyä oikeen urakalla. Linnasta mieleen jäivät vankityrmät, jotka olivat tosi kolkkoja paikkoja.
Linnan jälkeen käytiin Picnicissä syömässä ja sitten siirryttiin jälkiruoalle jokirantaan. Tuli kierreltyä vähän eri puolella jokirantaa kuin yleensä ja tuli nähtyä ne omituiset patsaat jokirannassa. Ne sitten kummastuttavat joka kerta. Päädyttiin myös Vartiovuorelle ja Samppalinnan mäelle, missä en muistaakseni koskaan ole käynyt. Ja sieltä ylhäältä aukesi ihan kivat maisemat. Ajatella, että niinkin tutusta kaupungista voi löytyä siistejä paikkoja, joiden olemassaolosta ei ole koskaan tiennyt.
Oli oikein kiva päivä! Lopussa olevat kuvat eivät liity mitenkään tähän postaukseen, mutta huvitti vaan laittaa ne tähän, koska on tullut syötyä niin uskomattoman hyviä ruokia.
