The Real Me : Mustavalkoinen sydän

Tuli yks päivä sellanen fiilis,et haluun kirjottaa jotain jääkiekosta,koska oon seurannu Liigaa jo tosi kauan ja en vois kuvitellakkaan lopettavani peleissä käymistä.Ekan kerran menin tepsin peliin vuonna 2006 tai 2007,en oikeen tarkkaan muista.Äiti vaan näki lehdessä et nyt ois tällanen peli ja meillä oli sillon vieraita,joten päätettiin lähtee kaikki kattomaan.Mulla ei oo oikeen muuta muistikuvaa tosta pelistä,paitsi että se oli TPS-Lukko ja oltiin otettu paikat melkeen katon rajasta ja mua pyörrytti niin paljon,koska korkeanpaikankammo.Nykyään pysyttelenkin sitten siellä alakatsomon puolella ihan mielellään.Ja muistan kans sen et Lukko tais voittaa.

Siitä pelistä sytty heti sellanen pieni kipinä,et tääl on niin hyvä tunnelma ja tää laji vaikuttaa tosi kiinnostavalta,et tarttee tulla joskus uudelleenkin.Mulle oli heti itsestään selvää et kannatan Tepsii,koska se nyt sattuu olemaan lähin Liiga joukkue.Seuraavana vuonna kävin muutamassa pelissä ja vähitellen löysin itteni yhä useemmin Turkuhallin tai siis nykyisen HK-Areenan penkiltä istumasta.Tykästyin lajiin niin paljon,että monena kautena kävin jokaisessa,siis ihan jokaisessa kotipelissä.Ja niitähän on ainakin yksi viikossa,joten rahaa meni,mutta mä nautin joka hetkestä.Hallissa on ollu tosi mahtava tunnelma ja peliin oikeen eläytyy niin,että välillä ei oikeesti muista istuvansa siellä katsomon puolella.

Nykyään käyn vähän vähemmän kuin joka kotipelissä,sillä tulee jo rahatilanne vastaan ja suoraan sanottuna,vaikka joukkueen takana tulisi seistä myös alamäessä niin täytyy sanoa et tää nykynen touhu ei oikeen iske.Huomasin tän kun olin tällä viikolla kattomassa TPS-Vaasan Sport ottelua,joka oli aivan luokatonta pelaamista.Yhdessä vaiheessa johdetaan ja seuraavassa hetkessä ollaan johtoasema menetetty.Toivoin - niinkuin varmaan moni muukin- että tällä kaudella sarjasijoitus ois siellä sarjataulukon yläpäässä,mutta vaikka kautta on vielä jonkin verran jäljellä,täytyy sanoa,että usko on koetuksella.Tiedä sitten mistä tämä ainainen alamäki johtuu,mutta yksi asia on varmaa.Omaa joukkuetta ei jätetä,vaikka alamäki kestäisi yli kymmenen vuotta.

Mulla on tosi paljon niin hyviä kuin huonojakin muistoja tän mustavalkosen joukkueen parissa.Vuosi 2010 on painunu mun muistiin ikuisiks ajoiksi.Semifinaali Turkuhallissa HPK:ta vastaan ja se hurmos kun koko halli huutaa täysillä.Tietty suomen mestaruuden voitto,joka oli ihan käsittämätön juttu ja josta puhuttiin pitkään.Muistista löytyy samalta vuodelta peli,jossa lukko toivotettiin kesälomille lukuisten rantapallojen kera ja matka kohti pleijareita pääsin alkamaan. TPS Hansatorilla tapahtuma on jäänyt myös mieleen.Yhteiskuvat ja nimmarit pelaajien kanssa eivät unohdu koskaan.Muutama yksittäinen voitto on jäänyt mieleen myös.Voitto kalpasta 7-3 ja voitto Lukosta,jolloin tasoitusmaali syntyi kun peliaikaa oli jäljellä enää 10 sekuntia.Kaksi vierasmatkaa Raumalle Kivikylä areenalle ovat niin unohtumattomia.Myös NHL:n työsulun takia Turkuun tulleen Mikko Koivun näkeminen ja TPS:n 90v juhlaottelu ovat osa näitä muistoja.